Blogi

Työssäoppiminen tai harjoittelu, rakkaalla lapsella on monta nimeä, on välttämätön osa useimpia opintoja. Ensikosketus työelämään ja harjoittelupaikan etsimiseen tapahtuu usein peruskoulun viimeisillä luokilla tet-jakson yhteydessä. Sen jälkeen työelämässä oppiminen on olennainen osa ammatillisia koulutuksia sekä ammattikorkeakouluopintoja. Myös yliopistotutkintoihin liittyy työelämässä oppimista tai kehittämistöitä. Mutta miten löytää harjoittelupaikka?

Kädet hikoavat, sydän hakkaa hullun lailla ja sanat tuntuvat takertuvan kurkkuun. Vieraan kielen puhuminen jännittää monia ja etenkin monille opiskelijoille pahimpia hetkiä ovat esimerkiksi esitelmät muiden opiskelijoiden kuullen. On normaalia, että jännitystä aiheuttavia tilanteita vältellään, jolloin lopputuloksena on valitettava oravanpyörä – puhumista ei pääse harjoittelemaan, jolloin jännittäminen jatkuu ja, ikävimmissä tapauksissa, pahenee entisestään.

Kotonasi hengaava nuori ei ole kiinnostunut matikasta, eikä siis myöskään opi koulussa? Hankala, mutta aika tavallinen tilanne! Heti alkuun vähän lohdun sanoja: Jos nuoren elämässä muut asiat ovat ihan hyvin, koulu on muilta osin ihan ok ja matikka menee kuitenkin läpi, en olisi hirveästi huolissani. Ei kaikkien tarvitse olla matikasta kiinnostuneita. Juu, olisihan se fiksua miettiä tulevaisuutta, tuleviin opintoihin pääsyä ja työelämässä pärjäämistä – mutta varsinkaan murrosiän kiihkeimmissä pyörteissä nuoren maailma ei toimi näin pitkäjänteisellä tavalla. Ei vain toimi.

Kun aamut alkavat pimentymään, syksyn tihkusateet saapuvat ja koulussa tahti tuntuu vain kiristyvän, moni opiskelija huomaa energiatasojen laskevan. Valoisan ajan väheneminen saattaa vaikuttaa mielialaan ja omaan jaksamiseen. Samaan aikaan takaraivossa pyörii sitkeä ajatus, että pitää jaksaa opiskella väsymyksestä huolimatta.

Jotta opiskelu säilyy mielekkäänä myös pimeinä talvikuukausina, voi omaan vireystilaan vaikuttaa positiivisesti esimerkiksi seuraavilla kymmenellä vinkillä.

Voi itku, matikan koe meni huonosti ja kokeesta tuli huono numero, vaikka harjoittelin hyvin. Se harmittaa totta kai, mutta pari juttua kannattaa pitää mielessä.

Taas on se aika vuodesta, kun ilmassa on odotuksen ja jännityksen tuntua. Maailma on täynnä mahdollisuuksia ja unelmien toteutuminen on askeleen lähempänä. Nimittäin syksyn yhteishaku on NYT! (4.-14.9.2023).

Suvivirsi kajahtaa ja rehtori ojentaa ylioppilaskoetodistuksen. Kirjaimia vilisee paperilla, ja sukulaiset ojentelevat jo käsiään päästäkseen uteliaina tutkimaan todistusta… Mutta millaista todistusta Reino-enolle viitsii näyttää? Mikä on riittävän hyvä arvosana ylioppilaskokeesta?

Riippuu siitä, oletko yläkoulussa vai lukiossa.

Yläkoulussa idea pääsääntöisesti on se, että kotona ei paineta ihan hirveästi hommia, vaan oppimistyö tehdään pääosin koulun tunneilla. Aika tavallista on, että läksyksi annetaan videon katsominen tai esimerkiksi kolme harjoitustehtävää kirjasta. Läksyjä tulee yleensä 3 – 4 kertaa viikossa.

Tämä onkin yllättävän yleinen vaiva! Opiskelija istuu koulussa matikan tunnilla, kuuntelee uuden asian selitystä, pohtii, ehkä osallistuu keskusteluunkin, tekee laskuharjoituksia, onnistuu ja ymmärtää, ja kun tunti päättyy ja opiskelija kävelee luokan ovesta ulos, pää tyhjenee. Kotiin päästessä samat laskuharjoitukset näyttävät jo ihan vierailta ja on tyystin mahdotonta palauttaa mieleen, miten se homma siellä koulun tunnilla menikään… Kuulostaako tutulta?