Riippuu siitä, oletko yläkoulussa vai lukiossa.
Yläkoulussa idea pääsääntöisesti on se, että kotona ei paineta ihan hirveästi hommia, vaan oppimistyö tehdään pääosin koulun tunneilla. Aika tavallista on, että läksyksi annetaan videon katsominen tai esimerkiksi kolme harjoitustehtävää kirjasta. Läksyjä tulee yleensä 3 – 4 kertaa viikossa.
Tämä onkin yllättävän yleinen vaiva! Opiskelija istuu koulussa matikan tunnilla, kuuntelee uuden asian selitystä, pohtii, ehkä osallistuu keskusteluunkin, tekee laskuharjoituksia, onnistuu ja ymmärtää, ja kun tunti päättyy ja opiskelija kävelee luokan ovesta ulos, pää tyhjenee. Kotiin päästessä samat laskuharjoitukset näyttävät jo ihan vierailta ja on tyystin mahdotonta palauttaa mieleen, miten se homma siellä koulun tunnilla menikään… Kuulostaako tutulta?
Hyvä kysymys, johon vastaus on lopulta ehkä hyvinkin yksinkertainen: Valitse se matikan pituus, joka sinua aidosti kiinnostaa. Jos matikka on sinulle mielekästä, tykkäät miettiä matikkajuttuja ja homma skulaa, valitse pitkä. Jos matikka ei kiinnosta, matikan tunnilla mielessä pyörivät ihan muut asiat ja arvosanatkin ovat alakanttiin, valitse lyhyt matikka.
Nuori vaikertaa taas kerran tuskissaan keittiön pöydän ääressä. Matikan kotitehtävät jäävät ehkä tälläkin kertaa tekemättä – eivät suinkaan siksi, ettei nuoren huvittaisi tehdä niitä, vaan siksi, ettei nuori taaskaan osaa. Stressaa, ahdistaa, itkettää. Miksi nuori ei opi matikkaa, vaikka haluaisi oppia?
