Ylioppilaskoekertaus on oma taiteenlajinsa, ja monesta nuoresta YO-koekertaaminen tuntuu vaikealta. Moni kokelas viivyttelee kertaamisen aloittamista, koska alkuun pääseminen ei ole ihan helppoa! Harva jättää lukematta silkkaa laiskuuttaan – kyllä jokainen kertaisi, jos kertaustyö ja oppiminen olisi helppoa. Tässä 7 syytä siihen, miksi kertaaminen on niin vaikeaa.
1. Opiskeltavan sisällön määrä
Ylioppilaskokeeseen sisältyy paljon opiskeltavia kursseja ja aiheita, jotka pitää kerrata ennen kokeeseen menemistä. Suurien sisältökokonaisuuksien opiskelu voi tuntua todella suurelta työvuorelta, johon on vaikeaa tarttua. Mistä aloittaisin? Paljonko pitää lukea?
Ratkaisu: Pilko opiskeltava sisältö mahdollisimman pieniin osiin niin, että voit yhden tavallisen arkipäivän aikana opiskella 1 – 3 osaa. Näin pääset koko ajan eteenpäin ja isokin sisältömäärä tulee käytyä kokeeseen mennessä läpi.
Muista kuitenkin, että joka ikistä pikkuseikkaa ei tarvitse kerrata YO-koetta varten! Kannattaa siis katsoa, mitkä ovat kunkin kurssin tärkeimmät asiat ja panostaa niihin. Pieniä yksityiskohtia voi hioa sitten lähellä YO-koetta, jos aikaa jää. Tärkeimmät asiat ensin. Tarvittaessa saat näihin valintoihin apua esimerkiksi täältä meiltä Opitista.
2. Hajanaiset ja epäselvät opiskelumenetelmät
Aika moni opiskelija selviytyy lukiosta vielä aivan mukavasti tekemällä opettajan päättämät tehtävät ja lukemalla ohjeiden mukaan. Itselle sopivat opiskelumenetelmät eivät välttämättä ehdi löytyä lukion aikana, koska hajanaisillakin menetelmillä voi selviytyä.
YO-koekertausrupeama on kuitenkin eri asia kuin kursseilla opiskelu. Nyt pitäisi yhtäkkiä osata opiskella omatoimisesti ja pitkäjänteisesti. Jos opiskelumenetelmiä ei ole tullut pohdittua ennen tätä hetkeä, toimeen tarttuminen voi tuntua hyvin sekavalta.
Ratkaisu: Istu rauhassa alas ja mieti, minkälainen oppimissysteemi voisi auttaa sinua eniten. Onko sinun helpointa oppia itse lukemalla, kirjaa tai opetusvideota kuuntelemalla, muistiinpanoja tekemällä, sanastoa kokoamalla, piirtämällä, laatimalla kaavioita, kaverin kanssa väittelemällä, tekoälyn kanssa juttelemalla… Vain sinä tiedät, mikä on juuri sinulle toimivin tapa – toki tähänkin pohdintaan voit pyytää apua. Valitse keinot, ja ala sitten rauhassa kokeilla, kuinka hyvin ne toimivat.
3. Motivaation puute
YO-kokeeseen on ensin aikaa vuosia, sitten kuukausia – ja yhtäkkiä koe onkin jo huomenna. Kaukana tulevaisuudessa siintävään kokeeseen voi olla vaikeaa motivoitua lukemaan. Kyllähän vielä huomenna ehtii aloittaa…?
Ratkaisu: Motivaation syntymistä itsestään on turha jäädä odottelemaan – sen syttyminen vaatii aktiivista tekemistä ja toimenpiteitä. Älä siis fiilistele liikaa sitä, onko sinulla juuri nyt motivaatiota vai ei – ala vain tekemään. Kun pääset alkuun ja käyntiin, motivaatio seuraa kyllä perässä.
Toki voit kokeilla sytytellä motivaatiota myös esimerkiksi pohtimalla, mitä voisi parhaimmillaan tapahtua, jos YO-koe menisikin loistavasti. Miltä se tuntuisi? Kuinka paljon olet valmis tekemään työtä tuon unelmatilanteen saavuttamiseksi?
Abikevät on hyvin lyhyt aika ihmisen elämässä. Jos jaksat pusertaa nyt kertaustyön kunnolla, lopputulos palkitsee kyllä.
4. Aiemmat epäonnistumiset
Jos opiskelu ei ole hyvistä aikomuksista huolimatta sujunut aina suunnitellusti tai hyviä tuloksia ei ole yrityksistä huolimatta tullut, voi olla todella vaikeaa pinnistää itsensä yrittämään kunnolla vielä The Loppukokeessa. Aiemmat epäonnistumiset painavat ihan varmasti leukaa rintaan. Voi tulla tunne, että mitäpä sitä turhaan yrittämään – huonosti se menee kuitenkin.
Ratkaisu: Tähän kannattaa hakea apua lukion opettajalta tai vaikka meiltä Opitista. On tärkeää, että saat avuksesi jonkun, joka kannustaa sinua ja kertoo, että olet menossa oikeaan suuntaan ja että hyviä tuloksia on luvassa.
Älä anna menneiden epäonnistumisten määrittää tulevaisuuttasi – aina on mahdollisuus yrittää uudelleen!
5. Yksin puurtaminen
YO-kokeiden aikaan moni opiskelija jää melkein kuin huomaamatta yksin. Kurssit loppuvat, lukulomakin alkaa, ja vaikka kavereiden kanssa tulisikin vietettyä muuten aikaa, moni ei hyödynnä kavereiden seuraa kertaamisessa. Kertaustyön kanssa jää siis yksin, ja se voi 12-vuotisen peruskoulu- ja lukioajan jälkeen tuntua hyvin hämmentävältä. Opettaja ei olekaan enää kertomassa kaikille yhteisesti, mitä seuraavaksi tehdään.
Ratkaisu: Ole itse aktiivinen ja ehdota kavereillesi yhteistä kertaamista. Kokoontukaa koululle, kirjastoon tai jonkun kotiin ja kerratkaa yhdessä yhteistä aihetta tai kukin omia aiheitanne. Vaikka et saisi suoraa apua kertaamiseen, saat kuitenkin fiilistellä kavereiden seuraa ja tuntea, että olette samassa veneessä.
Myös meille Opittiin voi tulla klubitunneille opiskelemaan tuttujen tai uusien kavereiden kanssa!
6. Aikapaine
Sekä varsinaisen koetilanteen aikaraja että kertaamisviikkojen rajallisuus aiheuttavat joissakin opiskelijoissa stressiä ja ahdistusta. Varsinkin, jos oma tekeminen tuntuu hitaalta, aikapaine voi olla isokin murhe. On aika tavallista, että opiskelija välttelee kertaamiseen ryhtymistä stressin tai ahdistuksen vuoksi.
Ratkaisu: Asioiden osaaminen ratkaisee pääosin kokeen aikapaineeseen liittyvän huolen. Jos osaat, saat tehtyä tehtäviä sujuvasti ja nopeasti. Siksi ahkera kertaustyö kannattaa myös tästä näkökulmasta.
Aikapaineen rajoissa työskentelyä voi myös harjoitella. Kokeile tehdä mahdollisimman monta harjoitustehtävää (tai vaikka vanhaa YO-koetehtävää) esimerkiksi 15, 30 tai 60 minuutissa. Saat harjoitellessasi tuntumaa siihen, mitä ehdit saada vaikkapa puolessa tunnissa aikaiseksi.
Jos aloitat nyt tammikuussa, ehdit tehdä myös kertaustyön vielä hyvin. Muista kerrata jatkuvasti vähän! Pienistä puroista se suurikin virta syntyy.
7. Täydellisyydentavoittelu
Aika moni opiskelija jää kertaamisessaan jumiin suunnitelmien hiomiseen. Lukusuunnitelma on tehty ehkä värikynillä tyylikkäälle paperille aikaa säästämättä, mutta konkreettinen tekeminen jää (ehkä epäonnistumisen pelon vuoksi) puolitiehen.
Ratkaisu: Lukusuunnitelma on hyvä olla olemassa, mutta täydellistä siitä ei kannata yrittää hinkuttaa – muutoksia, viivästyksiä ja mönkäänmenemisiä tulee aina. Parasta on, kun alussa tekee itselleen suurpiirteisen lukusuunnitelman ja lähtee sitten vain liikkeelle. Ylioppilaskokeeseen pätee sama kuin moneen muuhunkin asiaan elämässä: tekeminen = tulokset.
Kertaamisen ei tarvitse olla täydellistä ollakseen hyvää ja hyödyllistä.
Blogin kirjoittaja täällä on Merja, Opitin perustaja ja matikan aineenope. Moikka vaan!
Matikka on kivaa ja loogista puuhaa – sen oppiminen vaatii lopulta vain passelin opastajan ja paikka paikoin hiukan sitkeyttä. Tykkään siitä, että saan auttaa oppijoita pääsemään yli vaikeuksista, ja hihkun mukana, kun oppilaani onnistuvat.
Oppiminen tekee vahvaksi. On ihanaa päästä näkemään, miten oivalluksen lamppu syttyy.
