Let’s face it: Oppiminen koulussa on hidasta. Toki oppiminen vaatii aina aikaa, mutta kouluopiskelun vuoksi sinulle on voinut syntyä virheellinen kuva siitä, kuinka hidasta tai nopeaa oppiminen voi olla. Koulussa asioita veivataan koko porukan tahtiin, etkä saa juuri sinulle räätälöityä opastusta kovinkaan paljon. Joudut odottelemaan apua, ja aina apua odotellessasi oppimisellesi käy näin: Tuuli puhaltelee risupalloa halki tyhjän preeriamaiseman. Oppiminen pysähtyy.
Oikeasti oppiminen voi olla todella nopeaa, jos motivaatio on kova ja apu kohdillaan. Mietipä: Oppisitko soittamaan Für Elisen nokkahuilulla yhdessä päivässä, jos sinulle luvattaisiin siitä hyvästä miljoona euroa?
Niin, oppisit kappaleen yllättävän nopeasti.
Iltaan mennessä soittelisit Beethovenia jo ihan muina pillipiipareina. Keksisit kyllä keinot ja hoksaisit nopeasti, keneltä tai mistä kannattaa pyytää apua.
Koska sinulla ei ole ehkä vielä kokemusta nopeasta matematiikan oppimisesta, haluan jakaa sinulle pari ihan todellisen elämän case-esimerkkiä. Nämä esimerkit ovat valmennettaviltani, jotka ovat osallistuneet yhden päivän YO-koeläpipääsyvalmennukseeni (siinäpä upea yhdyssana – saa käyttää hirsipuussa).
Ennen kuin näytän tuloksia, haluan korostaa, että tuo valmennus on tarkoitettu niille YO-kokelaille, jotka ovat vielä viime hetkillä ennen YO-koetta epävarmoja läpipääsystään. Useat valmennukseen tulijat ovat sanoneet ihan suoraan, että olivat jo lyöneet hanskat tiskiin ja luovuttaneet ennen valmennusta. He eivät todella uskoneet selviytyvänsä läpi YO-kokeesta.
Viime metreillä ennen H-hetkeä he kuitenkin pusersivat tahdonvoimansa kasaan vielä kerran, päättivät laittaa kaiken osaamisensa peliin, ilmoittautuivat valmennukseen ja paiskivat niskat limassa töitä yhden päivän ajan. (En tiedä, oliko heillä niskat oikeasti limassa, koska en nähnyt yhtään niskaa web-kameran kautta – mutta uskon näin. Sen verran kovasti teimme hommia.)
Koska odotat jo kuumeisesti niitä tuloksia, niin tässä tulee.
”Hei, matikasta tuli C. Odotin arvosanaksi A tai B joten olin erittäin positiivisesti yllättynyt. Sain jopa täydet pisteet tehtävästä jonka asiat käytiin läpi eli murtolukuja. Oli erittäin hyödyllinen joten kiitos!”
Vaikka näen näitä tarinoita ihan jatkuvasti, olen silti edelleen aivan puulla päähän lyöty. C yhden päivän (kuuden tunnin) valmennuksen jälkeen…
Eikä siinä vielä kaikki. Tässä on toinen, ehkä vielä järisyttävämpi palaute, josta saan edelleen kylmät väreet:
”Kokeen jälkeen fiilikset olivat todella huonot, mutta kurssin ansiosta tiesin onnistuneeni ensimmäisessä tehtävässä täydellisesti. Alustavista sain 63 pistettä ja olin ihan varma, että opettajalla oli käynyt virhe. Tänään kuitenkin pisteeni oli 65 ja sain M! Ilman kurssia tuskin olisin edes päässyt läpi! Iso kiitos sinulle :D”
MAGNAN.
Siis MAGNAN. Hän kirjoitti MAGNAN. Hän, joka ei uskonut pääsevänsä läpi.
Lue vielä kerran.
Jos siis vielä kuvittelet, että matikan oppiminen tarvittaessa todella nopeasti on mahdotonta – lopeta. Ota homma hanskaan ja pistä rattaat pyörimään. Vielä ehtii.
Jos et usko, että pystyt onnistumaan yksin, voit tehdä asiat myös helpoiksi: Anna kaikki narut minun käsiini ja ilmoittaudu mukaan tämän kevään yhden päivän läpipääsyvalmennukseeni tästä (VAIN LYHYT MATIKKA). Lupaan, että et varmasti pety. Päivä on niin täyttä rautaa, että lapsuuteni hammasraudat kalpenevat kateudesta.
Mutta tulitpa valmennukseen tai et, nyt se peppu ylös penkistä ja matikkaa kertaamaan!
Artikkelin kirjoittaja on Opitin matematiikanope Merja Kyllönen.
Jos jotain, niin Merja haluaisi muuttaa sen kuvitelman, että matikan ylioppilaskoe on hirveän vaikea.
”Kokeessa on sopivan tasoisia tehtäviä kaikenlaisille laskijoille. Helpoimmat tehtävät on oikeasti aika helppo ottaa haltuun – ja jos kiinnostusta ja kunnianhimoa riittää, myös vaativia tehtäviä pääsee tekemään. Läpipääsyä ajatellen riittää tietää muutama asia, ja se on siinä.”
