Riippuu siitä, oletko yläkoulussa vai lukiossa.
Yläkoulussa idea pääsääntöisesti on se, että kotona ei paineta ihan hirveästi hommia, vaan oppimistyö tehdään pääosin koulun tunneilla. Aika tavallista on, että läksyksi annetaan videon katsominen tai esimerkiksi kolme harjoitustehtävää kirjasta. Läksyjä tulee yleensä 3 – 4 kertaa viikossa.
Sopiva aika tavallisten läksyjen tekemiselle yläkoulussa on 10 – 30 minuuttia kerrallaan. Tekemisen nopeus riippuu nuoresta: Jos joku on nopea ja matikka on helppoa, läksyt tulevat tehdyiksi ehkä kymmenessä minuutissa. Joku toinen on hitaampi ja joutuu miettimään kauemmin – silloin 30 minuuttia voi olla sopiva aika.
Jos matikan kotitehtäviin menee usein esimerkiksi kokonainen tunti ja matikka tuntuu kotona liian kuormittavalta, kannattaa ottaa asia puheeksi opettajan kanssa. Yläkouluikäisten kuuluu saada viettää vielä paljon vapaa-aikaa, eikä ole pitkässä juoksussa hyvä juttu, että arki-illat kuluvat liian suurelta osin kotitehtävien kanssa painiessa.
Jos kuitenkin tunnin mittainen läksyjenteko tuntuu ihan ookoolta, silloin asiassa ei ole mitään ongelmaa. Hauskaa ei tarvitse olla, ookoo riittää. Lisäksi kannattaa huomioida sekin, että välillä voi olla hyvä idea tehdä tehtäviä kirjasta kotona myös omatoimisesti. Jos matikkaa haluaa oikeasti ymmärtää, pelkät opettajan antamat läksyt eivät ehkä aina riitä ymmärryksen saavuttamiseen. Omatoiminen harjoittelu on hyvä juttu.
Lukiossa kotihommia joutuu painamaan enemmän. Kurssisisältöä on joka ikisessä matikan kurssissa paljon, eivätkä koulun tunnit riitä useimpien opiskelijoiden kohdalla ollenkaan siihen, että asiat oppisi syvällisesti. Siksi on hyvä idea ajatella lähtökohtaisesti niin, että yhtä koulun tuntia kohti opiskellaan toinen tunti kotona. Kotiopiskelu voi sisältää opettajan antamisen läksyjen tekemistä, opetusvideoiden katsomista, esimerkkitehtävien huolellista läpikäyntiä ja laskuharjoittelua yksin tai kavereiden kanssa.
Opiskeleepa lukiossa lyhyttä tai pitkää matikkaa, matematiikan hienous avautuu oikeastaan kunnolla vasta sitten, kun onnistuu saavuttamaan tietyn ymmärryksen tason. Jos ei näe vaivaa ja hanki tuota ymmärrystä, matikka jää irralliseksi ja ehkä vaikeaksikin asiaksi, josta saattaa pahimmillaan tulla varsinainen opintojen riippakivi. Lukiossa oppimistyö täytyy tehdä itse, opettaja on vain oppimisen apuri ja ohjaaja. Hienoimmillaan lukiomatikka on, no – tosi hienoa.
Hyviä kotihommia!
